Siirry sisältöön
Ajankohtaista

Hiitolanjoki Hurmaa -tapahtuman suojelijan, tohtori Jenni Haukion tervehdys

IMG_8410[1].JPG
9.6.2024 10.00

Hiitolanjoen Hurmaa -tapahtuman suojelijan, tohtori Jenni Haukion tervehdys, jonka luki meille kunnallisneuvos Taina Lonka.

Arvoisa Hiitolanjoki hurmaa -tapahtuman yleisö, hyvät eteläkarjalaiset luonnon ystävät,


Ilmastonmuutoksen ja lajikadon ilmiöiden myötä elämme juuri nyt kohtalonaikoja Suomen luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa tulevaisuuteen. 

Luonnonsuojelutyössä tärkeintä on säilyttää toivo vaikeimmiltakin tuntuvien haasteiden edessä, aivan kuten täällä Etelä-Karjalassa on osattu tehdä. Juuri siksi saamme tänään nauttia paikallisten luontoaktiivien monikymmenvuotisten ponnistelujen tuloksista juhliessamme Hiitolanjoen koskien vapautumista. 

Onnistumisenne on erinomainen esimerkki siitä, että luontoa pelastetaan usein läheltä, ennen kaikkea paikallisten ihmisten tahdonvoiman ja aktiivisuuden varassa. Tänään teidän suuri unelmanne on käynyt toteen, ja Laatokan äärimmäisen uhanalainen järvilohi vaeltaa jälkeen vapaana ikiaikaisille kutupaikoilleen. Runoilija Juhani Siljon säkeitä lainaten: 

”… oma luonto, lohen luonto johti ylemmäksi, yhä ylemmäksi, missä vedet hopein hohtelee, päiväksi miss’ yökin vaalenee… Kohti suita virtain vihiseväin vetten urho rientää valkokeväin, niinkuin miekka aaltoin läpi viiltää, evät kuultaa, suomut kirkkaat kiiltää… Kohti tulvaa tulisinta, tuonne, miss’ on vahvin vastavirran juonne! Missä vaahto kuohuu kuumimmin, poreet kuplii, pyörteet nousee, vaipuu, missä toiset myötävirtaan taipuu, – sinne lohen luonto alttihin!”

Mitä sydämellisimmät kiitokset lohen luonnon kunnioittamisesta, Hiitolanjoen koskien ennallistamisesta, kansainvälisestikin merkittävästä luonto- ja kulttuuriteosta kuuluvat kaikille purkuhankkeeseen eri tavoin osallistuneille henkilöille, järjestöille ja viranomaisille. Teidän historiallinen työnne antaa koskien ennallistamiseksi muuallakin Suomessa uurastaville luottamusta siihen, että jonain päivänä virtavedet voivat vielä kohista vapaina. 

Ennallistamisen tarpeessa olevia virtavesikohteita Suomessa on yhä satoja. Energiantuotannon kannalta merkityksettömien patojen purkaminen on kaikkein tehokkain keino suojella uhanalaisia vaelluskaloja. Hiitolanjoen patojenpurku tarjoaa nyt esimerkillisen konseptin toteuttaa sama muuallakin Suomessa, palvellen vaelluskalojen ohella myös paikallisten ihmisten ja turistien matkailu- ja virkistystarpeita.

Arvoisa yleisö, erityisen koskettavia hetkiä purkuprojektissa koettiin, kun järvilohet saapuivat Lahnasenkoskelle ennallistamistyön ollessa vielä kesken, työkoneiden telojen pyöriessä vielä täysillä. Ikiaikaisten vaistojen voimasta kertoo se, että jo tuolloin järvilohet pyrkivät kutemaan niille kaikkein luonnollisimmassa ympäristössä. Tämä tuo mieleeni toisen esimerkin siitä, kuinka ihmisen tieltä karkotettu luonto kyllä palaa takaisin, jos vain annamme sille mahdollisuuden. 

Kun muutama vuosi sitten elimme keskellä koronakriisiä ja ihmistoiminta hiljeni merkittävästi, pääsi luonto tilapäisesti toipumaan jatkuvasta saastekuormituksen virrasta. Itämeren ilma kirkastui hetkellisesti jopa niin voimakkaasti, että Helsingin majakalta saattoi vuosikymmenten tauon jälkeen nähdä sekä Tallinnan että Helsingin. 

Tämä kaikki todistaa siitä, että ihmisten ja yhteiskuntien toiminnan uudelleenmuokkaaminen radikaalisti on lyhyessäkin ajassa täysin mahdollista, ja heijastuu luonnonympäristöihin välittömästi. Järvilohen nopea paluu Hiitolanjoen koskille on osa tätä upeaa mahdollisuuksien lähdettä, josta toivoisi otettavan oppia kaikkialla siellä, missä ihmistoiminta rajoittaa muiden lajien luonnonmukaista elämää. Sillä: viime kädessä meidän kaikkien tulisi oivaltaa, että ihminen on vain yksi laji muiden lajien joukossa, ja vain kunnioittamalla muidenkin lajien oikeutta luontaisiin elinympäristöihinsä voimme turvata myös oman tulevaisuuden hyvinvointimme. 

Lajien välinen kohtalonyhteys on erottamaton ja sen, minä teemme niin sanotuille toisenlajisille, teemme viime kädessä myös itsellemme. Esimerkiksi juuri ihmisen ja järvilohen tarinoissa on lopulta paljon enemmän yhteistä kuin erottavaa. Olemme kaikki vain osasia luonnon loppumattomassa kiertokulussa. Omana aikanamme meidän tulee tehdä kaikkemme, jotta turvaisimme myös jälkeläisillemme sen Suomen, jossa luonnon väkevä lumovoima tuottaa ihmiselämään syvällisiä merkityksiä lapsuudesta vanhuuteen. 

Lämmin kiitos teille kaikille siitä, että olette täällä Etelä-Karjalassa ja Rautjärvellä mukana turvaamassa luonnon monimuotoisuutta myös tuleville suomalaisille sukupolville. Hyvää ja onnellista kesää Hiitolanjoen koskien hurmassa!

JENNI HAUKIO